Kasvatustiedefoorumi

Minni Matikainen

Olen Minni Matikainen, hidas ajattelija, tehokas organisoija ja valmis pötköttelemään. Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina, tukikohtana Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Työn ohessa ja ulkopuolella teen Kasvata mua -podcastia, rakastan aamupalaa, uin ja haaveilen muutosta Kööpenhaminaan. Koulutukseltani olen kasvatustieteen tohtori, ja sitä ennen valmistuin luokanopettajaksi ja elämänkatsomustiedon aineenopettajaksi. Sivuaineina olen opiskellut elämänkatsomustiedon lisäksi myös filosofiaa, psykologiaa ja liikuntaa.

Työssäni tutkin opettajaksi oppimista ja etenkin ajattelutapoja tai laajemmin: ihmisen merkityssysteemejä muuttavia oppimisprosesseja opettajankoulutuksessa. Tällaista oppimista kutsutaan transformatiiviseksi oppimiseksi. Transformatiivisissa oppimisprosesseissa oppija ei pelkästään saa lisää uusia tietoja ja taitoja, vaan hänen koko maailmankuvansa, maailmassa operoimisen tapansa muuttuu. Opettajankoulutuksessa prosessia voi kuvata myös “opettajaksi kasvamisesta”. Ja mikä nyt opettajankoulutuksessa muka olisi tärkeämpää, kuin millaisia opettajia meillä kasvaa ja kasvatetaan?!

Kasvatustiedefoorumiin tuon transformatiivisen oppimisen, aikuisoppimisen ja opettajankoulutuksen näkökulmaa. Olen ollut perustamassa Kasvatustiedefoorumia eli mukana toiminnassa alusta asti. Ryhmän tapaamiset ovat useimmiten kuukauden parhaita työhetkiä, joissa pääsee keskustelemaan kasvatustieteestä moninäkökulmaisesti, kriittisesti ja tasa-arvoisesti.

Roosa Yli-Pietilä

Olen Roosa Yli-Pietilä, post doc -tutkija, luokanopettaja ja erityisopettaja Tampereelta. Innostun helposti ja ajattelen että parhaimmat ideat syntyvät aina ihmisten välisissä keskusteluissa (tai opettaessa!). Olen myös loputtoman kiinnostunut kuuntelemaan miksi ihmiset ajattelevat niin kuin ajattelevat. Kuten viuluopettajani sanoi minulle jo lapsena: olen hyvä prima vistassa, mutta harjoittelen pysähtymistä ja syventymistä asian äärelle.

Parhaillaan työskentelen Tampereen yliopistossa tutkijatohtorina hankkeessa, jossa kehitämme hyvinvointipedagogiikkaa yhdessä opettajien kanssa. Väitöstutkimuksessa tarkastelin luokanopettajien toimijuuden kokemusta ja sen yhteyttä opettajien ja oppilaiden kokemaan hyvinvointiin. Lisäksi tutkin opettajien induktiovaihetta, oppilaiden toimijuutta ja inklusiivisen opetuksen täydennyskoulutusta. Kotona leikin ja painin kahden pienen lapseni kanssa ja odotan syyskuun pimeneviä iltoja, jotta pääsen heidän kanssaan retkelle lähimetsään katselemaan tähtiä ja kuuntelemaan pöllöjen huhuilua. 

Minua innostaa ilmiöiden ja niiden välisten yhteyksien yhdistäminen osaksi laajempaa kokonaisuutta ja olen hyvä löytämään näitä yhteyksiä. 

Kasvatustiede on yhä useampiin suuntiin erikoistuva tieteenala ja ajattelen, että keskusteluyhteyden säilyttäminen eri näkökulmien välillä (niin kasvatustieteessä, kuin yli tieteenalojen rajojen ja laajemmin yhteiskunnassa ja politiikassa) on hyvin tärkeää, jotta voimme yhä ymmärtää toisiamme ja toimia yhdessä. Ajattelen, että näiden siltojen rakentaminen keskustelujen välille on yksi parhaista teoista toivon ja elämän ylläpitämiseksi.

Anni Piiroinen

Olen Anni Piironen, savolaistunut pohjois-karjalainen, herkkä innostuja ja arjen kaaoksessa uimisen veteraani. Valmistuin luokanopettajaksi Jyväskylästä, mutta opintojeni loppuvaiheessa päädyin opiskelemaan myös erityisopettajaksi ja niissä töissä olen viihtynyt jo hyvän tovin. Joskus gradua viimeistellessäni vannoin, etten kirjoita enää koskaan mitään paitsi korkeintaan pakolliset Wilma-viestit… mutta tämähän oli tietenkin aivan höpöpuhetta, sillä rakastan tutkimista! Silti minulla on kirjoittamiseen hankala suhde. 

Minulla on elämässäni monta työsarkaa, mutta onnekseni ne kaikki tukevat toisiaan (ainakin teoriassa). Väitöskirjassani tutkin opettajan vihan tunteita pedagogisessa suhteessa eli suhteessa oppilaisiin. Konkreettisesti elän ja havainnoin vihaa ja muita tunteita opettajana ja kotona viiden aarteen äitinä, sekä ihan vaan ihmisenä tässä hullussa maailmassa. Koska mieleni kurkottelee uusiin suuntiin harva se hetki, toiveeni olisi päästä vielä joskus mukaan tiedettä ja taiteita yhdistävään projektiin! 

Kasvatustiedefoorumiin tuon hyviä ja huonoja ideoita, joiden rajaamiseen ja sitten vasta parhaimpien toteuttamiseen tarvitsen yhteisön. Uskon, että yhdessä tehden, ei yksin puurtaen, maailmasta tulee vähän parempi. Erityisosaamistani ovat 1) erilaisiksi häiriöiksi, katkoksiksi tai ongelmiksi tulkittujen asioiden ja ilmiöiden (kuten viha) pyörittely ja sanoittaminen 2) koulumaailman ilmiöiden tarkastelu psykodynaamisten teorioiden vinkkelistä 3) kaikenlaisten fyysisten tai sosiaalisesti tuotettujen raja-aitojen ja muiden esteiden ylittäminen.

Perttu Männistö

Heipsu, olen Perttu Männistö, kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijä Jyväskylästä. Pidän itseäni kohtuullisen rauhallisena ja hillittynä, mutta oikeassa seurassa ja tiettyjen aiheiden parissa saatan innostua varsin riehakkaaksi. Tieteessä tällaisia aiheita ovat ennen kaikkea sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä tasa-arvon kysymykset. Vapauskin inspiroi, mutta nykyään vapaudesta on tullut hankala termi, joka vaikuttaa tarkoittavan jonkunlaista vastuuttomuutta.

Ihmisenä olen jatkuvasti uusien juttujen äärellä – joku varmasti kuvais mun tapaa olla kaoottiseksi. Työskentelen tällä hetkellä vapaana tutkijana ja kouluttajana erilaisissa konteksteissa. Olen toiminut tutkijana niin kansalaisjärjestöissä, yliopistolla kuin valtiorahotteisessa organisaatiossa. Kouluttajana oon työskennellyt pääosin opettajankoulutuksessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Vapaa-ajalla kuuntelen paljon musiikkia, treenaan jatkuvasti, pelaan videopelejä ja henggailen mun elämän aivan upeiden ihmisten kanssa!

Kasvatustiedefoorumissa nautin mahdollisuudesta keskustella ja tutkailla kaikenlaisia aiheita maan ja taivaan väliltä ennakkoluulotta. Meidän tapa puhua avoimesti haastavistakin aiheista on kasvattanut mua ihmisenä ja opettanut valtavasti demokraattisen yhteisön luomisesta ja kehittämisestä. KTF on parhautta.

Sari Hietamäki

Olen Sari Hietamäki, kasvatustieteellisesti orientoitunut filosofi ja yhteiskuntatieteilijä. Työni keskittyy demokratian vahvistamiseen kasvatuksen keinoin. Olen kiinnostunut demokratian ytimestä eli tasa-arvosta ja vapaudesta sekä niiden eriskummallisesta liitosta. Innostun kaikenlaisesta taiteilusta, touhottamisesta ja yhdessä tekemisestä! Lempiasioitani maailmassa ovat vaeltaminen, koirat ja puutarhanhoito.

Tällä hetkellä työskentelen Kehittämiskeskus Opinkirjossa asiantuntijana sekä Jyväskylän yliopistossa tiedekasvatuksen hankkeessa projektisuunnittelijana. Väitöskirjani on esitarkistuksessa ja toivottavasti julkaistaan pian. Työssä tutkin Jacques Rancièren filosofian merkitystä demokratiakasvatukselle. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri, filosofian, elämänkatsomustiedon ja ilmaisutaidon aineenopettaja sekä kansainvälisen liiketalouden tradenomi.

Kasvatustiedefoorumiin tuon käsitteellistä ja teoreettista osaamisista, tutkimusperustaista nuorten näkökulmaa sekä kriittisen perinteen ajatuksia. Minulta voi kysyä demokratian

Pekka Löppönen

Olen Pekka Löppönen, luokanopettaja ja kasvatustieteen maisteri Espoosta. 

Minulle tutkimuksellinen ajattelu on lähes elintärkeä osa opettajan työtä, vaikka sen suhde käytäntöön ei ole mutkaton. Teorian ja tutkimuksen avulla voi ottaa askeleen taaksepäin opetuksen hektisestä arjesta ja nähdä sen uusista, laajemmista näkökulmista. Tutkimus pitää näin yllä mielenkiintoa työhön ja auttaa työssä jaksamisessa. Olenkin pyrkinyt pitämään kasvatustieteen mukana työssäni lukemalla, kirjoittamalla, lukupiireissä ja nyt olemalla mukana Kasvatustiedefoorumin toiminnassa. 

Minua kiinnostavat mm. ryhmä- ja organisaatiodynamiikka, psykoanalyyttiset näkökulmat opetukseen ja oppimiseen, yhteiskunnalliset lähestymistavat kouluun sekä (auto)etnografia. Olen kahden lapsen isä, joista toinen on erityislapsi. Hänen kauttaan vammaisuuteen liittyvät kysymykset ovat tulleet läheisiksi. Suunnittelen työni ohessa omaa väitöstutkimusta ja jatko-opintoihin hakeutumista. Myös musiikki (erityisesti reggae), koripallo, Brawl Stars ja kuvataide kiinnostavat.

Tuon Kasvatustiedefoorumiin luokanopettajan työn näkökulmaa ja pyrkimystä yhdistää sitä teoreettiseen ajatteluun. Toivon, että Kasvatustiedefoorumi tarjoaa opettajille ajatuksia herättäviä tieteellisiä näkökulmia ja edistää keskustelua, joka tuo kasvatustieteen lähemmäs käytännön opetustyötä.

Laura Liukko

Olen Laura Liukko, idealistinen, kriittinen ja aiheestani syvästi innostunut tutkijan alku. Olen alun perin varhaiskasvatuksen opettaja ja -erityisopettaja, ja työskentelin opetustehtävissä kymmenisen vuotta eri puolilla pääkaupunkiseutua. Minulla on lisäksi erityisopettajan ja erityisluokanopettajan kelpoisuudet, sivuaineina olen opiskellut suomi toisena kielenä -opettajaopintoja sekä sukupuolentutkimusta. Lisäksi opiskelin töiden ohessa neuropsykiatriseksi valmentajaksi, ja neuromoninaisuus onkin yksi ammatillisista mielenkiinnonkohteistani. 

Vapaa-aikani jaan Helsingin, Tampereen ja osin Joensuunkin välillä, ja pidän kirjallisuusblogia ja -instagramia @mitaluimmekerran jo kymmenettä vuotta sitäkin. Yhteiskunnallinen keskustelu, kuva- ja elokuvataide, sienet sekä avaruus kiinnostavat minua erityisesti. Poden myös ikuista koirakuumetta.

Työskentelen tällä hetkellä väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistolla kasvatustieteen ja psykologian osastolla. Tutkin väitöskirjassani aggressiivisina pidettyjen oppilaiden kohtaamista ja tukea suomalaisessa alakoulussa, ja olen erityisen kiinnostunut niistä sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vallan sekä käytänteiden rakenteista, jotka eri tavoin ohjaavat ja määrittävät oppilaidemme käyttäytymistä. Haluaisin ensisijaisesti ymmärtää, mihin oppilaat reagoivat, kun he reagoivat kouluissa aggressiivisesti pidetyillä tavoilla.

Kasvatustiedefoorumiin tuon erityispedagogista osaamista ja foucault’laisen valta-analyysin puolelta ammennettua rakenteille kriittistä näkökulmaa. Olen niin ideoija kuin toteuttaja sekä  toinen somevastaavistamme tämän tilin takana!

Antti Moilanen

Olen Antti Moilanen, didaktiikkaa, sivistystä ja poliittista kasvatusta tutkiva kasvatustieteen tohtori. Minua kiinnostavat kasvatuksen ja opetuksen teoreettinen perusta sekä käytäntö. Siksi olen päätynyt tutkimaan edellä mainittuja aiheita.

Väitöskirjani tein Wolfgang Klafkin kriittis-konstruktiivisesta didaktiikasta, joka mallintaa emansipatorisen ja sivistävän opetuksen luonnetta. Postdoc-projektini käsittelee uudempia emansipatorisen opetuksen malleja ja niihin kohdistettuja kritiikkejä. Tavoitteenani on rakentaa teoriaa siitä, miten kouluopetus voi yhtä aikaa edistää oppilaiden itsenäistä ajattelua sekä tarkastella yhteiskuntaa kriittisesti. Yhteiskuntakritiikillä tarkoitan tässä yhteydessä sosiaalisten käytänteiden ja instituutioiden tarkastelua, johon liittyy vallan analyysi ja rakenteellisen alistamisen kritiikki.

Kasvatustieteellisen tutkimuksen lisäksi olen tehnyt opettajan töitä. Pisin työsuhteeni on ollut yhden lukuvuoden mittainen sijaisuus Montessori-koulussa, jossa opetin avoimen opetuksen periaatteiden mukaan. Oppilaiden omatoimisuutta ja osallistumista koskevat kysymykset ovatkin minulle tärkeitä.

Kasvatustieteen lisäksi minua kiinnostavat ambient-musiikki ja laadukkaat cocktailit. Jälkimmäisistä erityisesti mezcal-pohjaiset juomat ovat minulle mieluisia. 

Katri Jurvakainen

Olen Katri Jurvakainen ja työskentelen väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella.

Tarkastelen teoreettisessa väitöstutkimuksessani halujen kultivointia kasvatuksen käytäntönä, jonka kautta yhtäältä ylläpidetään kestämättömäksi osoittautunutta kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää ja toisaalta avataan mahdollisuuksia sen ylittämiseen. Ammennan työhöni teoreettisia resursseja erityisesti autonomisen marxilaisuuden piirissä kehitetyistä käsitteistä, lacanilaisesta psykoanalyysista ja buddhalaisesta filosofiasta.

Tutkimuksellisesti minua kiinnostavat laajemmin kysymykset siitä, millä tavoin yhteiskunnallisia valtasuhteita ja sorron rakenteita uusinnetaan, millaisten vallan mekanismien avulla ihmiset saadaan suostumaan käytäntöihin, jotka ovat vastoin heidän materiaalisia intressejään, ja mikä on kasvatuksen rooli tässä kaikessa. Olen erityisen innostunut marxilaisten, dekoloniaalisten ja mustien feminismien ajattelusta sekä ranskalaisesta teoriasta.

 Olen kotoisin pohjoisesta. Opiskelin Tampereella luokanopettajaksi, ja kuulun yhä Tampereen yliopiston Political Philosophies and Sociologies of Education -tutkimusryhmään (POISED). Ennen kasvatustieteen opintojani lueskelin kolmen vuoden ajan maantiedettä Oulun ja Helsingin yliopistoissa.

Päiväni koostuvat muun muassa tutkimus- ja kaunokirjallisuuden lukemisesta, ystävien kanssa hengailusta, huonekasvien hoitamisesta, pitkistä kävelyistä ja mummun kanssa soittelusta. Vedän tällä hetkellä Marx-lukupiiriä Helsingissä yhdessä @juhonarsakka n kanssa, jonka kanssa aloitimme myös hiljattain yhteiskunnallisia teemoja käsittelevän Barrikadi-podcastin @barrikadipodcast . Lisäksi olen jäsenenä Vita nuovassa, (post-)milleniaalien kumouksellisessa verkkomediassa ja kirjoittajakollektiivissa. @vitanuov

Tulin mukaan Kasvatustiedefoorumiin vuosi sitten, ja se on muodostanut mahtavan tilan yhdessä ääneen ajattelulle sekä muilta oppimiselle. Haluaisin tuoda kasvatustieteellistä ajattelua osaksi yhteiskunnallisten liikkeiden toimintaa, sillä monet liikkeiden kannalta keskeiset kysymykset, kuten subjektiviteetin tuottaminen, ovat myös kasvatuksen ydinkysymyksiä.